perjantai 8. huhtikuuta 2016

Gone With The Vintage



Eräänä aamuna aloin pohdiskelemaan meidän pikku kotiamme ja sitä, miltä se näyttää. Miten paljon koti, oma tyyli ja mieltymykset ovat vuosien saatossa muuttuneen. Seinät ovat aina olleet täynnä elokuvatähtiä ja kaikki fiftarikyltit jne ovat kuuluneet omaan sisustukseen pienestä pitäen. Myös yksi erittäin iso lapsesta aikuisuuteen mukana seurannut asia, on Marilyn Monroe. Meillä on ERITTÄIN paljon tavaraa, kymmenittäin tauluja seinillä ja hylly täynnä kirjoja, kaapit täynnä muumiastioita jne. Mutta jätän ne pois. Haluan näyttää teille muutamia yksityiskohtia meidän kodistamme, ne, jotka ovat minulle rakkaimpia.


Repro Auna Jerry Lee - levysoitin.


1. Ateljee Faunin Niiskuneiti 50-60-luvulta. 2. Hobby Hall-matto, joka löytyi facekirpparilta.
3. Paikalliselta kirppikseltä löytynyt vuoden 40-50-luvun vaihteen kamera. 


Meidän koti on viime aikoina alkanut pikku hiljaa muuttua sekametelisopaksi, jonka ainoa valopilkku taitaa melkeinpä olla meidän makuuhuone. Syytän tästä röyhkeästi kissoja, mutta todellisuus on se, että olen lakannut laittamasta kotia jo pari vuotta sitten kun päätin, etten panosta kerrostalokämppään vain sitten kun meillä on omakotitalo, teen sen eteen työtä, että se näyttää aidosti MEIDÄN kodilta.(huom. syy miksi syytän kissoja on se, että jouduin pelkistämään kotia, lisäämään mattoja meluhaitan vuoksi ja meidän raapimispuu on JÄRJETTÖMÄN iso).

Makuuhuoneen satoa. Ystävä osti toimivan vanhan radion meille eräältä kotikirpparilta.
Lipasto on ystävältä saatu. Matkalaukut, lamppu ja tuoli kirppislöytöjä.

Perintönä saatu puhelin.


Tämän hetkinen asumukseni (jossa tosiaan olen asunut kylläkin jo viimeiset 7 vuotta), on vanha 50-luvulla rakennettu pienkerrostalo. Lattiat ja seinätapetit ovat alusta lähtien ollut järkyttävät ja listat on siniharmaat ja kuluneet eikä keittiönkaapeissakaan ole kehumista. Niistä rapisee irti muoviosia päivittäin ja nyt hyllyt ovat enää pienien naulojen varassa. Olenkin siirtänyt jo astiat kuiva-ainekaappiin ja jättänyt vain muovikipot sun muut, jotka eivät koe kovaa damagea tippuessaan, meidän heikkoihin kaappeihin.


Repro-radio.

Mummon vanha keittiövaaka.

Mahdolisesti jämähtänyt jouluinen tunnelma meidän keittiössä.


Kuitenkin meidän valopilkkuna (tai omana valopilkkuna) on pienet löydöt, jotka koristavat kotiamme. Meillä on se ero rekkamiehen kanssa, että hän on moderni-ihminen ja itse tykkään hirmuisesti retrosta ja vanhoista tavaroista. Toki en ole kovinkaan tarkka siitä, miten vanhaa tavaran pitää olla.  En ole sataprosenttisen varma, kuinka iso osa  ns. vintage löydöistäni on loppujen lopuksi aitoa vintagea ja mikä reproa (uustuotantoa). Eikä sillä loppujen lopuksi ole itselleni väliä. Joillekin on tärkeää yhdistää vain tietyn vuosikymmenien edustamia asioita toisiinsa, mutta itselleni pääasia on se, että tuote miellyttää oma silmää. Se on itselle rakas ja haluan sen muiden itselleni rakkaiden tavaroiden joukkoon. Ei väliä, onko se tehty 1920 vai 2016. Yhdistän mielelläni uutta ja vanhaa, retroa ja modernia toisiinsa. Erityisesti myös siksi, että meitä on kaksi täysin eri kolikon puolta saman katon alla ja meidän täytyy ottaa huomioon myös toistemme mieltymykset. Rekkamies ei sinänsä välittänyt paljon yhtään mistään vanhasta, kun suhteemme oli alkutekijöissään, mutta nyt tässä vuosien saatossa hänkin on oppinut tottumaan ja hyväksymään mieltymykseni ja elämään sen keskellä. Ennen tuli paljon kommenttia "Ostit sitten antiikkia". Nykyään ei onneksi enää ja hän on oppinut myös sen, mitä antiikki tarkoittaa.







Millaisia mieltymyksiä teillä on ja mitkä ovat teidän kotinne suosikkiyksityiskohdat? Keräättekö vintagea, sitä jotain tiettyä vai kaikkea? Ja onko teille merkitystä sillä, onko se aitoa vanhaa vai kauniisti tehty kopio?

Johanna Laakkosen tekemä pastellimuotokuva, joka päätyi vihdoin makkarin seinälle.


4 kommenttia:

  1. Onpa sievä koti ja varmasti asujansa näköinen! Tykkään noista radioista ja autoista, ja ihana levysoitinkin. Minä pyrin omassa kodissa että isommat huonekalut ovat aitoa vanhaa, 50-60-lukua, mutta pikkutilpehöörit voivat olla uuttakin, kunhan tosiaan vain omaa silmää miellyttää. Ja niinhän se menee että repro on usein halvempaakin kuin aito vintagetavara :) Tietysti haaveena olisi, että koti olisi täysin vanhaa tapetteja ym kaapistoja myöten, mutta siitä voisi tulla vähän liian museomainenkin fiilis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi!

      Itsekin kovasti haaveilisin, että meidän huonekalut olisivat vanhempaa, mutta valitettavasti tuo mies haluaa mukavuudenhaluista ja modernia samalla. Meillä taitaakin olla vain pari 0-luvun huonekalua, muut ovat sitten modernimpaa. Esimerkiksi tv-tasosta hän ei kuulemma tingi. Mutta korilipaston tilalle haaveilen kyllä 60-luvun senkkiä. :)

      Poista
  2. Ihana koti, minäkin kävin katsomassa vuonna 1958 rakennetussa talossa olevaa asuntoa, joka oli kylläkin rempattu ja hyvässä kunnossa, mutta siinä oli juuri sellainen sievä 50-luvun keittiö ja ikkunan vieressä seinään upotettu kylmäkaappi. Minä rakastin sitä vaikka työtasot olivat hirvittävän matalalla, mutta poikaystävä inhosi :/ Kyllä itku pääsi, kun meni hyvä kämppä sivusuun ukon turjakkeen takia mutta kun tuo työtilanne on vähän mitä on, niin pitää vähän varmaan odotella sen muuton kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tosiaan työtasot kyllä matalalla, joka toisaalta ei itseä haittaa kun on vain 150 centtinen :D Tympeä vain kun pari vuotta sitten meille tehtiin putkiremontti ja vessaremontti niin ystävällinen remppamies nosti vessan peilin niin krokealle, että joudun kiipeämään lasten jakkaralle nähdäkseni vessan peilistä naamaani :D

      Tätä ei ole rempattu ollenkaan, tosin olisi vähän ehkä kaivattu pientä pintaremonttia. Silloin aluksi ajattelin, että turha rempata, kun tässä ei kauaa tule oltua, mutta vierähtipä sitten jo 8vuotta kuin siivillä..

      Poista

Leave a comment