sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

The Seven Year Itch - Dream

Kuten aiemmin olen aikaisemmissa blogiteksteissä maininnut, olen iso fanityttö ja erityisesti Marilyn Monroe on ollut suuressa roolissa intohimossani fiftarikulttuuriin jo lapsuudestani lähtien. Kun ensimmäisen kerran törmäsin Pinup Coutureen, olin aivan paniikissa, että minun oli saatava Niagara-mekko. Glamour Bunnyyn törmätessäni piti saada valkoinen criss-cross mekko ja Lorelei-mekko (jonka esittelen blogissa myöhemmin). Mutta mistään ei tuntunut löytyvän sitä oikeaa Kesäleski-mekkoa. Tiedättehän, se ainoa mekko, minä jokainen osaa yhdistää Marilyniin.

Marilyn Monroe ja kuuluisa mekko

Taisin ostaa ensimmäisen kokeiluni lukioaikoina jostakin erotiikkaliikkeestä. Se oli joku rooliasu mekko, mutta valitettavasti ei kyllä vastannut ihan ajatuksiani. Mekko oli alkuperänsä vuoksi, erittäin ohutta ja läpinäkyvää valkoista kangasta. Koko oli aivan liian iso ja helma kulki tämmöisen vaahtosammuttimen nilkoissa. Pidin sitä kyllä sitkeästi vaatekaapissa, kunnes laitoin sen kirpparilla eteenpäin. Silloin haaveenani oli tehdä mekosta ylioppilasmekkoni, mutta sen sijaan, että olisin alkanut siihen jhankkimaan alushametta ja pienentämään/lyhentämään, päädyin hankkimaan perinteisemmän yo-mekon. 

Halterneckmekkoja löytyy valkoisena paljon ja olen myös ostellut erilaisia mekkoja H&M, Seppälä jne saralta, mutta aika heikoiksi nekin yritykset jäivät loppupeleissä. Puolivuotta sitten törmäsin erään paikallisen verkkokaupan sivuilla Lindy Bopin erääseen Marilyn mekkoon, joka vaikutti ihan kivalta ja lupaavalta, mutta 120 euron hinta ei miellyttänyt. Onneksi silloin tajusin mennä suoraan Lindy Bopin omille sivuille ja löysin silmä saman mekon kolme kertaa halvemmalla. Valitettavasti kyseinen mekko ei kuitenkaan vastannut myöskään odotuksia ja jouti melko nopeasti myyntiin myös. Perus Lindy Bop laatuna mekko oli hyvä, mutta kelloa helma ei ollut nähnytkään ja rinnat eivät todellakaan olleet millään lailla edustavan näköiset vaan pursusivat joka tuutista ulos. Värikin oli jotenkin todellisuudessa todella likaisen keltainen, vaikka ivory kuvauksen mukaisesti odotin helmiäistä/luonnonvalkoista. Ei siinä, nätti mekko muuten, mutta etsinnät jatkuivat.

Lindy Bopin katalogikuva mekosta.

Noh sitten talvella onneksi selaisin ihan huvikseni Topvintagea ja tein löydön. Hell Bunnyltä oli tullut Marilyn mekko! Eikä mikä tahansa mekko. Sillä voin kertoa, monet Hell Bunny ja muut vastaavat Marilyn-mekot ovat olleet puuvillaa, raskaita, laskeutuvat todella rumasti.. mutta tämä ei todellakaan. Olin erittäin posiitivisesti yllättynyt, kun mekko saapui kotiin. Siinä oli joustorypytykset sivuilla, helma oli kellomainen, todella keveä ja ilmava! Ja rintamuksessa oli valkeat tyynyt lisäämässä tukea (sekä näkösuojaa) ja solmittavan halterneckin lisäksi oli myös säädettävä ohut olkain niskan taakse ettei yhden solmittavan nauhan varaan jäisi koko rintavarustuksen paino. Plus tässäkin tosiaan ivory oli juuri semmoinen väri kuin ajattelinkin. Ei puhtaanvalkoinen, mutta ihanan helmiäinen.  Ja polyesteri todella pehmeää ja mukavan tuntoinen ihoa vasten.

Hell Bunnyn katalogikuva mekosta. Tätä saa myös mustana!

Ostin ennen paljon Hell Bunnyn vaatteita, mutta nykyään se on kyllä vähentynyt, kun tuntuu, että heilläkin laatu on lähtenyt kovastikin laskuun. Olen positiivisesti yllättynyt ja iloinen, että tämän mekon kohdalla laatu, hinta ja yritys osuivat nappiin. Itselle tämä on tarpeeksi täydellinen omaan kokoelmaan ja todellakin kelpaa käyttöön.


Photo: IMAGE by Heidi Järvi
Model & MUAH: Cece Bombshell

Mitäs tykkäätte?

1 kommentti:

  1. Ihana mekko! Miekin kävin sovittamassa tuota ja niin hyvin kuin se istuikin, oli vyötärö pitkäselkäiselle vähän liian ylhäällä. Jotain muutakin moitittavaa löysin siitä, kun en ostanut (lähinnä siksi etten tarvinnut), mutta kangas oli kyllä aivan ihana ja mallikin hyvä :)

    Hell Bunnysta sanottakoon, että itekin vähensin heidän vaatteidensa ostamista, mutta nyt kun kävin paikallisessa putiikissa, huomasin että niissä oli laatu noussut huomattavasti. Sellainen valkoinen ruusumekko oli joustavampaa ja paksumpaa kangasta kuin toinen vanhempaa mallia oleva Momo-mekko ja muitakin muutoksia oli tehty, vyötärö oli alempana ja hihoissa oli jopa tilaa käsille :) Kotiinhan se lähti, kun istui niin hyvin. Capritkin oli huomattavasti viime vuotisia paremmat, ne oli jopa muotoiltu niin, että niihin mahtuu takamus ja vyötäröllä oli tuplakangas, ettei mene kurttuun. Ostin sitten nekin :D

    VastaaPoista

Leave a comment