27. kesäkuuta 2017

The London Diaries pt. 1. The Trip Begins

Olen pitkän aikaa puhunut siitä, että haluaisin lähteä ulkomaille. Siitä taitaa olla jo lähemmäs viisi vuotta, kun viimeksi olen jossain käynyt. En rehellisesti muista, olinko viimeisimmän reissun Kreikassa musiikkileirillä vai Thaimaassa perheeni luona. Joka tapauksessa olen jo parin vuoden ajan uhkaillut lähteväni jonnekin mahdollisimman pian. Alunperin meidän piti lähteä naisporukalla Tukholmaan. Mutta aikataulut ja raha-asiat jarruttivat viime kesänä suunnitelmia ja valitettavasti tänä vuonna samat ongelmat sekä vaihtelevat elämäntilanteet tulivat jälleen jarruttelemaan suunnitelmia. Olin hirmuisen pettynyt. Ei taaskaan mitään! Yritin Rekkamiehelle sanoa, että nyt lähdetään jonnekin, mutta sama mitä maata ja kaupunkia ehdotin, emme oikein löytäneet vielä sitä yhteistä kiinnostuksen kohdetta. Toki Amerikka on se yksi päämäärä, johon molemmat haluamme, mutta se kaipaa huomattavasti enemmän säästöjä ja suunnittelua. 

Viestittelimme Shirleyn kanssa jonkun verran asiasta ja teimme päätöksen, että lähdetään yhdessä. Rahaa oli säästetty ja vapaata oli hankittu, joten miksi me ei voitaisi lähteä? No ei ehkä Tukholmaan kaksin, sillä minun kotikaupunki Ruotsia ei ymmärrä kukaan ja Shirley ei hirveästi ruotsia putkahda muutenkaan. Ehdotin ensin Pariisia, mutta Shirley teki vastaehdotuksena Lontoon. Innostuin heti! Olen viimeksi koulun kanssa käynyt Lontoossa vuonna 2008 ja päätin silloin, että kyllä mina joku päivä tulen takaisin. Rakastin sitä kaupunkia. Joten näin vajaa kymmenisen vuotta myöhemmin se olisi täysin sopivaa. Kyttäilimme parin päivän ajan hintoja kunnes löysimme semmoisen hyvän hotelli-lento-paketin. Pientä jännitystä oli ilmassa, sillä melkein heti liput ostettuamme tuli nuo pari iskua Britanniaan, joka aiheutti sen, että lähipiiri ja tuttavat uhkailivat perua reissun puolestamme.Päätimme kuitenkin Shirleyn kanssa, että emme anna viime aikaisten tilanteiden vaikuttaa päätökseemme, vaan me elämme ja menemme. Pikku jännitys toki asui koko ajan mielen perukoilla, mutta kaiken kaikkiaan ei ollut mitään huolta.

Ensimmäiseksi voin sanoa suoraan, että pakkaajana olen tosi huono. Yleensä päivän tai parin päivän reissulle heitän vain laukkuun erilaisia asukokonaisuuksia joista olen voinut sitten sään ja fiiliksen mukaan valita, mitä pukea. Myös monesti se, mitä muillakin on päällä reissussa vaikuttaa jollainlailla omaan pukeutumiseeni. Ei siis se, että kokisin, että on oltava "joukkoon kuuluva", vaan yhtenäisyys. Joka tapauksessa taisin purkaa matkalaukkunia useamman kerran, koska halusin käytännöllisyyttä, värejä ja yhteensopivia vaatteita, jotta voisin vähän asuja muokata päivien mukaan ja niitä piti olla mahdollisimman vähän (joka omalla kohdallani on sula mahdottomuus). Otimme nimittäin vain lentolaukut ja niissä on max kilomäärä vain 8kg. Olin kyllä jo päättänyt, että puen päälleni vaikka kolme kerrosta vaatteita paluumatkalle, jos tekee tiukkaa laukun painon kanssa. Kuitenkin 15 minuuttia ennen lähtöä kotoa, poistin vielä laukustani yhden neuletakin ja mekon ollakseni 100% varma, että saan vielä ostoksia mahtumaan mukaan. 

Tiuhti oli erittäin vihainen, kun kerroin lähteväni matkoille / My cat Tiuhti was angry to me for leaving

Lauantai-sunnuntai välisenä yönä Shirley lähti junalla jo puolen yön jälkeen, itse hyppäsin samaan junaan joskus ennen aamukahta. Olin todella väsynyt, vaikka olin ehtinyt jo pienet päiväunetkin nukkua aiemmin illalla. Tarkoitus oli säästellä eväitä aamupalaksi, mutta söimme melkein kaikki heti (yllätys!). Yritimme myös saada nukutuksi matkan ajan yksittäisillä penkeillä, mutta melko huonoin seurauksin. Aikalailla pieniä torkkuja tuli otettua, mutta en tainnut edes kunnolla nukahtaa. Pikajunalla kulkeminen Tikkurilaan kesti Shirleyn osalta noin seitsemän tuntia, omalta osaltani noin kuusi tuntia. Jätimme takit kotiin, joten junassa oli todella kylmä nukkua ja taisimme molemmat vähän vilustuakin heti matkan alkajaisiksi. Eniten kuitenkin huvitti se,e ttä lattia oli niin tahmea, että kengät meinasi jäädä paikalleen kun lähti liikkeelle. Laukutkin jämähtivät lattiaan kiinni! Aamuyöstä vihdoinkin vierestämme vapautui leveämmin paikkoja ja siirryimme paripenkeille torkkumaan vielä ennen Tikkurilaan saapumista.


Aamupala Tikkurilan juna-asemalla /  Breakfast time at Tikkurila train station

Siitä on niin kauan kun olen viimeksi lentänyt niin en tiennyt, että Tikkurilasta lähtee nykyään juna lentokentälle! Erittäin kätevä systeemi, sillä ennen matkustin paljon bussilla tuota väliä ja se oli turhauttavan pitkä matka. Nyt olimme muutamassa minuutissa perillä ja kerkesimme hyvin kertaalleen punnita (ainakin omaksi mielenrauhakseni) lentolaukut ja tehdä sähköisesti lähtöselvityksemme. En rehellisesti ymmärrä näitä punnitsemissysteemejä, sillä kotona laukkuni oli 6,8 kg ja lentokentällä se olikin 5 kg? 

Kiertelimme pitkään hajuvesikojujen ja aurinkolasitelineiden ohi haaveillen siitä päivästä, kun olisi muka oikeasti varaa maksaa melkein 300 euroa yksistä aurinkolaseista. Lopulta luovutimme ja menimme makoilemaan mukaviin odotustuoleihin omalle portillemme, kunnes yhtäkkiä ilmoitettiin, että koneessa on vesivahinko, lähtöportti vaihtuu ja lento siirtyy noin 20 minuuttia. Totesin silloin Shirleylle, että minulla on yleensä huono tuuri ulkomaanmatkojen suhteen, joten toivotaan, että se jäi tähän se huono tuuri. 

Ei jäänyt.

Löysin muumeja! / I found moomins !
300 euron aurinkolaseja / Sunglassess that cost about 300 euros



Huomaatte pian, mitä tarkoitan. Joka tapauksessa päästiin vihdoin koneeseen ja perille Lontooseen. Olin etukäteen seurannut haukkana säätiedotuksia, joissa ajoittain lupailtiin pikku sateita ja ajoittain pelkkää aurinkoa. Lämpötiloiksi oli arvioitu 28-30 astetta ja siihen en luottanut tippaakaan, mutta kun poistuimme koneesta, jouduin toteamaan, että kyllä se vain niin oli, että ei tarvinnut lähteä rantalomaa hakemaan jos kuumuutta tahtoi. Meinasin tukehtua. Seuraava vastoinkäyminenkin tuli passintarkastuksessa, kun skanneri ei hyväksynyt kasvojani ja joudun menemään erilliseen jonoon virkailijan tarkistettavaksi. Onneksi siinä ei käynyt sitten sen kummemmin, mutta aloin heti epäilemään, olenko jotenkin epäilyttävän näköinen ihminen. 

Vihdoinkin lentokoneessa! / Finally on the plane !

Ladattuamme Oyster-korteillemme rahaa, siirryimme metrolla Piccadilly linjaa lentokentältä meidän hotellin lähellä olevalle pysäkille. Stoppeja taisi olla Heathrow'sta joku 22-24 ennen kuin pääsimme pysäkillemme Caledonian Road Stationille, joten istuimme pakahduttavassa kuumassa metrossa varmaan puolitoista tuntia. Hetken aikaa jouduimme myös vaeltaa matkalaukkujemme kanssa ja kysyä neuvoja, ennen kuin vihdoinkin löysimme perille. Shirley oli tehnyt pienen aikataulutussuunnitelman, mutta koska matkustamiseen menikin kauemmin kuin kuvittelimme ja meillä oli NIIN KUUMA, jouduimme vähän soveltaa ja tyytyä siihen, että suihkun kautta lähtisimme seikailemaan ja katsomaan, mitä meidän lähellä olisi.  

Niistä seikkailuista kerron teille ensikerralla.  

New Market House - hotellimme York Way'llä  / Our hotel on York Way
Tilava hotellihuoneemme / Our hotel room

English

For a very long time I have talked about traveling abroad. I believe the last time I was somewhere was about five years ago. And honestly I can't even remember was I in Greece enjoying music camp or in Thailand visiting my grandmother. Anyway, for a couple of years now I have been talking alot about traveling. At first we were planning to go to Stockholm with a bunch of ladies but it didn't work out. We were supposed to go last year, but money and timing was bad. The same issues became a problem this year too so we canceled once more. I was really sad. I really wanted to go somewhere. I even tried to talk to my man about traveling but he wasn't really interested in the same things I was. Of course we both dream of going to America, but we need way more savings and time to plan a trip that big. 

So I talked with Shirley alot abut my feelings towards traveling and my dissappointment that our trip to Stockholm hit the wall again. She came up with the idea that we should just go the two of us. But where? No way we could go to Sweden, my swedish was lousy and she doesn't even speak a word of it. At first I thought of Paris, but then Shirley suggested we would go to London and the idea was perfect! I havn't been to London since 2008 and I loved it so much the last time. I promised I would be back one day and now almost 10 years later it sounded like the perfect idea. We started looking at flights and prices and as soon as a good deal came along we booked our tickets. Sadly at the same time there were some attacks to London that made all of our friends and family really worried about our plans and honestly myself too, but after talking about it we desided that we should just go anyway. Even though I was a bit nervous at the back of my head, everything went really well. 

At first I can honestly say that I am really bad at packing. Normally if I go somewhere for a couple of days I would just throw in my bag everything that would come to mind. You know, maybe this, maybe that, this just incase. I like to be able to choose what to wear on location. I like to see what others wear and to be able to mix and match my clothes how I want depending on the weather, what others wear, what we are doing etc. It just is easier like that. But this time we took only our flight bags so I was allowed to carry a total of 8 kg and it made my packing way too difficult. I tried to choose something that would always match together and ended up repacking maybe three to four times before leaving the house and still 15 minutes before leaving I left a dress and a cardigan behind just to be safe. Although I promised myself if I had too much stuff when coming back home, I would just wear two or three dresses at the same time to save weight. 

We left saturday-sunday night. Shirley jumped on the train first after midnight and I jumped on before 2AM. I was already really tired from all the packing and stressing even though I had taken a little nap earlier that evening. I was supposed to save some of my snacks for breakfast but I ate them all right away (surprise!) and then tried to sleep alittle but in that small chair it was really difficult, I barely closed my eyes. Also it was so ridiculous, the floor was so sticky my shoes and bag got stuck on it when I tried to moove! Before arriving we got a chance to change to a bit more comfortable pair of chairs to continue our nap. The train took about 7 hours for Shirley, 6 hours for me before we arrived to Tikkurila.

It's been a while since I last traveled so I didn't know that nowadays there is a train that takes you straight from Tikkurila to the airport! I used to use the bus before and it was so uncomfortable and long. Thos system was really great, we arrived in just a couple of minutes! We had loads of time to re-scale our bags (for the sake of my sanity) and to do our check-in's. I rally don't get the whole scale thing. I'm sure I scaled my bag at home and it was 6,8kg but at the airport it was only 5 kg? 

We took our time looking around the tax free sections smelling perfumes and trying on some crazy expensive sunglasesss dreaming of the day we could actually afford to pay 300 euros for a pair. After a while we just gave up the dreaming and went to our gate to relax and wait for the boarding time. Suddenly just before boarding time, they informed us that there was a leak on the plane and our gate had changed and our flight was late. I could not believe it. I told Shirley that I susually have really bad luck with my travels, so hopefully this would be the only bad thing to happen. 

I was wrong.

Anyway, you'll know later what I mean. We finally got to board our plane and flew to London with no problems at all. Before leaving I checked the weather report to see if there was anything speacial. They sais some small rain maybe, I but hot, about 28-30 celcius. REALLY? I thought that could not be true but when we arrived I noticed I was so wrong. It was hottel than hell. I could not breathe! No need to book any trips to the beach, you can get the heat in the city too nowadays. Well, we went through passport control at Heathrow airport and the scanner started complaining that my face did not sync so I had to change to another queue and meet up with some officer that checked my passport. Cladly that went fine in the end, but I can't understand what is wrong with my face.  

After that we charged our Oyster cards and took the Piccadilly line to our hotel. I think there was about 22 or 24 stops from Heathrow airport before we reached our own stop at Caledonian Road Station. I think it took 1,5 hours overall to sit in that terrible heat. And we still got lost and had to ask for directions while walking to our hotel. Finally after arriving to our room we were so tired and had to rearrange our plans for that evening. Shirley had made some timetables for us but since it took a long time to get there, we desided to shower and check out what was nearby the hotel and start going around London the next morning. 

I'll tell you more about that next time.

2 kommenttia:

What do You think?